Metsän tuntu -sarjakuvakilpailu

1. palkinto, 5000€, ”Laika”, Juliana Hyrri

Metsän ei tarvitse aina tuntua turvalliselta, kääriä peittoonsa tai vetää syliinsä. Tuntuma voi olla myös hienovarainen, kuten Juliana Hyrrin sarjakuvassa Laikan tarina. Siinä metsä on taustaa, mutta osa henkilöhahmojen identiteettiä. Vuorovaikutus metsän kanssa voi tarjota myös uhkaa. Hyrri piirtää kauniisti ja kerrostaa tarinan tasoja mestarillisesti.

Raadin muita arvioita: Lyijykynillä kuvitettu sarjakuva oli todella omaperäinen; tyyli ja tekniikka kuvastivat tarinan narratiivia, ja sopivat hyvin yhteen, luoden ”lapsenomaisen” tunnelman. Myös kaksiosainen rinnastus eri tilanteista (kerronta/dialogi), oli kiinnostava tapa kuljettaa tarinaa.

Kerronnallisesti toimiva ja visuaalisesti kiinnostava sarja. Tässä on niin valtava määrä hyvää muistoa ja omaan kokemukseen pohjautuvaa yksityiskohtaa että teos painii siltä osin omassa sarjassaan. Sitä en sitten tiedä missä määrin tämä on metsästä kertova sarja, metsä tässä tapahtumapaikkana ja tarinan pointti jossain ihan muualla.

Hyvä sarjakuva. Lapsuuden muisto on lähes käsinkosketeltava. Monitasoinen. Hienosti ja sujuvasti tämä kulkee kahdella eri tasolla. Kaksi eri tarinaa, jotka ovat yhdessä enemmän kuin yksin.

2. palkinto, 3000€, ”Love Story”, Anna Sailamaa

Elävästi kuvitettu sarjakuva, jossa kerrotaan mummon ja lapsenlapsen suhteesta. Uniikki tyyli sekä ”lapsenomaiset” elementit teoksen kuvituksessa tarinan kanssa, luovat nostalgisen haikean tunnelman lukijalle. Sarjakuva on kokonaisuudessaan herkkä mutta hurmaava tarina häilyvästä ihmissuhteesta nuoren näkökulmasta.

Raadin muita arvioita: Haikea, mutta kaunis tarina, joka oli kuvitettu todella hurmaavasti. Pidin erityisesti ”lapsellisista” elementeistä piirustuksista, tekstuureista sekä väreistä

Ihana. Herkkä lapsenlapsen ja häilyvän isovanhemman suhteen kuvaus. Hienosti piirretty.

3. palkinto, 2000€, ”Metsän luominen”, Ivanda Jansone

Todella hyvin hallittu välinettä, lyijykynää. Sillä on saatu luoduksi upeita syvyysvaikutelmia ja voimakas tunnelma. Tekstitön sarjakuva on vaikea laji. Tässä tekijä on onnistunut siinä hyvin. Monitasoinen sarjakuva metsästä ja paperista.

Anskipanski

Ainoa Palkinto 100€ nimimerkille Anskipanski, muille kolmelle osallistujalle kunniamaininta

Tekijän nuoresta iästä huolimatta Nassi Nallen Wild Life-sarjassa on otettu sarjakuvan keinot suvereenisti ja arkailematta käyttöön. Sarjassa on oivaltavuutta ja sarjakuvakerronnan osaaminen näkyy hienosti muun muassa siinä kuinka hahmot eläytyvät tunteisiin ja tilanteisiin. Lähtöasetelma sarjakuvassa on kekseliäs: kaksi kaupunkilaistunutta karhua innostuu luontodokumentista kokeilemaan elämää metsässä oikeiden karhujen tapaan. Kerronta muodostaa yhtenäisen ja toimivan sarjakuvan, jossa yllätyksenä keskellä sarjaa käytetty negatiivisivu.

Jessi Tikkanen

Kolmiruutuinen sarjakuva, jossa ensimmäisenä kiinnittää huomiota upeaan värien käyttöön. Niillä on saatu luotua tilavaikutelmia ja tunnelman muutoksia. Visuaalisesti todella onnistunut työ. Raati olisi vain toivonut lisää sisältöä sarjakuvaan. — Kilpailutyö on värikäs ja tunnelmaltaan omaperäinen, mutta sisällöltään kevyenoloinen yksisivuinen. Rohkea värien käyttö, runsaat kuvat ja kuvituksen hallinta erottuivat sarjassa edukseen.

Gurpizza ja Lotta

Raadin luonnehdinnat kunnialla mainituista: 

Gurpizzan pienisuuri ja visuaalisesti ansiokas tarina, jonka idea aukesi kuitenkin vasta tarkan tutkimisen jälkeen. Sanaton sarjakuva vaatii tekijältä taitoa kertoa ainoastaan kuvien avulla ja täten kysyy myös lukijalta erityistä paneutumista sen ymmärtämiseksi. Persoonallinen viiva ja runollinen tunnelma.

Lotan sarjakuva koostuu hiljaisista tuokiokuvista, kyse on pikemminkin tunnelmasta kuin varsinaisesta tarinasta. Viiva on sympaattinen. Lempeää ja yksinkertaista kuten vain metsässä oleskelu voi parhaimmillaan olla.

Raatilaisten valintoja

Laura Neuvosen ”Kotimatka”

Sarjakuvan kieli on tekijällä hyvin hallussa. Kauniisti ja sulavasti piirretty, ilmava toteutus. Hyvä rytmi ja vaivattomasti vaihtelevat kuvakulmat, dialogi elävää. Kekseliäästi ja koskettavasti saatu metsä yhdistämään tarinassa satunnaisesti toisensa kohtaavat päähenkilöt. Todentuntuinen tarina liikutti minut kyyneliin.

Väinä Räsäsen ”Savolainen”

Tämä oli yksi harvoista sarjakuvista, joka jäi mieleeni ensilukemalta. Erityisen piristävä oli sarjakuvan, helsinkiläisten luontosuhdetta pohdiskeleva, päähenkilö, jonka sukupuoli oli lukijalle määrittelemätön. Hienosti oli piirretty myös päähenkilön koti, joka oli muuttumassa metsäksi, heijastellen henkilön omaa luontosuhdetta. Itseäni, kuvataiteilijaksi opiskelleena, huvitti myös miten tekijä kuvaa pääkaupungin taide-elämää, jossa kaikki tekeminen typistetään ”metsäprojektiksi” tai ”residenssiksi maakunnassa”.

Miukki Kekkosen Karhunsalolla”

Teknisesti onnistunut pieni sarja, jossa etenkin eläinten tyylittely ja harmaa laveeraus ovat kauniita kautta linjan. Aukeama jossa karhut kummittelevat metsän halki hölkkäävälle päähenkilölle on kilpailun visuaalisia kohokohtia ja tunnelmaltaan väkevä. Siinä todellisuus ja pelokas kuvitelma esiintyvät oivaltavasti samassa tilassa.

Iina Nokelaisen ”Mistä metsä alkaa”

Sarjakuvassa on käytetty tussia onnistuneesti. Nokkela kuvitus tukee hyvin teoksen humoristista sävyä, ja on kokonaisuudessaan todella viihdyttävä.

Matilda Löytyn ”Metsän tuntu”

 Matilda Löytty uskaltaa käyttää periaatteessa huonosti yhteensopivia välineitä, valokuvaa ja piirrosta, ja saa yhdistelmän toimimaan värin ja mustavalkoisuuden, realismin ja ekspressionismin kontrasteilla. Kaupungin ja metsän asettaminen vastakkain on klisee, mutta välineiden rujo yhdistelmä ja liki olematon tarina rakentavat väkevän tunnelman. Psykedelia tuntuu pirteältä.